Alla oleva esittelee metsäpuutarhan käsitettä yleisesti. Sen eri osa-alueisiin liittyen julkaistaan myöhemmin omia yksityiskohtaisempia artikkelejaan.
Metsäpuutarha on suomen kielessä yleistynyt termi kuvaamaan englannin kielessä nimellä ’forest garden’ tai ’food forest’ (toisinaan myös ’woodland garden’) tunnettua monivuotista puutarhaa. Toisinaan puhutaan syötävästä metsäpuutarhasta. Suomessa termiä metsäpuutarha on käytetty myös kuvaamaan koristeellista puutarhaa, joka hakee inspiraatiota luonnonmetsistä. Se ei kuitenkaan ole tämän artikkelin aihe ja näiden kahden eri metsäpuutarhan välillä on olennaisia eroja.
Tässä käsiteltävä metsäpuutarha on ihmisen suunnittelema yhdistelmä puita, pensaita, ruohovartisia kasveja, sekä muita bioottisia ja abioottisia ympäristötekijöitä, joka tarjoaa mm. ruokaa, lääkettä ja suojaa sekä ihmisille että muille eliöille ja sitoo samalla hiiltä ilmakehästä. Pelkistetysti sen voi sanoa olevan monivuotisista kasveista koostuva polykulttuuri.
Luonnontilaisesta metsästä, saati hoidetusta talousmetsästä, se eroaa etenkin lajien määrän osalta, sisältäen usein myös runsaasti kasveja jotka eivät kasva alueella luontaisesti villeinä, sekä yleisessä painotuksessa ihmisille suunnatun ravinnon tuotossa.
Perinteisestä puutarhasta se eroaa muunmuassa lajien määrän, sekä niiden välisten monimuotoisten suhteiden ja tilan käytön kautta.
Arboretumista se eroaa myöskin lajien valikoinnin pohjalta: ruoaksi ja lääkkeeksi, sekä ekosysteemisten toimintojen tueksi tarkoitetut kasvit ovat etusijalla.
Puistosta metsäpuutarha eroaa ylläolevien tekijöiden lisäksi sillä että se on keskimääräisesti melko tiheään istutettu, ja vaikka siihen usein suunnitellaan myös tiloja oleskeluun, se ei ole metsäpuutarhan keskeisin ohjaava periaate.
Tämän tekstin kirjoittaja ajattelee, että metsäpuutarha on yhdistelmä kaikkia ylläolevia: jotain metsän, puutarhan, arboretumin ja puiston välistä.
Ikipuutarhan alue alkutekijöissään kesällä 2018.
Trooppisessa ilmastossa ympäri maailmaa ovat metsäpuutarhan tyyppiset järjestelmät ikivanha tapa tuottaa ruokaa, lääkettä ja polttoainetta. Harjaantumaton silmä ei välttämättä aina erota näitä järjestelmiä villistä kasvillisuudesta. Tyypillisesti ne ovat olleet kotitalouden mittakaavaan sopivia ja asutusten yhteydessä.
Tropiikissa kasvatetaan tänäkin päivänä useita kaupallisia tuotteita, esimerkiksi kahvia, polykulttuureissa jotka yhdistävät useita eri kasvilaleja. Tällaiset peltometsätaloudeksi (agroforestry) yleisesti kutsutut järjestelmät ovat metsäpuutarhaa hieman yksipuolisempia, mutta suuren mittakaavan kaupalliseen tuotantoon paremmin soveltuvia.
Lauhkeassa ilmastossa metsäpuutarhoista on kokemuksia vasta noin neljänkymmenen vuoden ajalta. Tämän prosessin käynnisti Robert Hart (1913 – 2000) Englannissa vuonna 1979 ja sittemmin metsäpuutarhoja on istutettu ympäri maailmaa kaikenlaisissa ilmastoissa. Suomen kaltaisessa kylmätalvisessa ilmastossa metsäpuutarha on vielä harvinainen ja pitkäikäisiä, ”kypsiä” esimerkkejä ei ole.
Metsäpuutarhan seitsemän (yhdeksän) kerrosta
Metsäpuutarhassa erikokoiset kasvit sommitellaan kerroksittain yhteen siten että kaikki puutarhassa kasvavat kasvit toteuttavat useita eri toimintoja osana laajempaa kokonaisuutta. Metsäpuutarha usein muistuttaa nuoren metsän rakennetta, vaikka puutarhan koosta riippuen siinä voi olla useita erityylisiä alueita erilaisella profiililla ja tiheydellä. Kerrokset ovat karkea jako, mutta hyödyllinen työkalu ohjata suunnittelijan kolmi- (ja neli) uloitteista ajattelua. Kaikkia kerroksia ei hyödynnetä kaikissa metsäpuutarhoissa, vaan niiden määrä on aina suhteessa paikan ominaisuuksiin sekä suunnittelijan tavoitteisiin.
- ylin latvuskerros, korkeimmat puut
- matalat puut, korkeat pensaat
- pienet pensaat
- ruohovartiset kasvit
- maanpeitekasvit
- köynnökset
- juuristo
- kosteikko, vesikasvit
- sienirihmastot ja koko maaperän eliöiden ruokaverkko
Kuva on lainattu ilman lupaa Martin Crawfordin
kirjasta "Creating a forest garden"
Kerrosten sommittelua ohjaa muunmuassa valon saannin varmistaminen erityisesti hedelmiä tuottaville kasveille, kasvien väliset vuorovaikutussuhteet (mm. pölytys, typensidonta, tuholaisten karkotus, suoja) ja toisaalta tilan käytön tehokkuus sekä käytännöllisyys.
Yksi tapa ajatella metsäpuutarhan elementtejä on jakaa ekologian tavoin bioottisiin ja abioottisiin tekijöihin. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat suunnitteluun.
Bioottiset ympäristötekijät
Puut, pensaat, ruohovartiset kasvit ja sienirihmastot.
Abioottiset ympäristötekijät
Ilmansuunnat, ilmasto, maaperä, maanmuodot, hydrologia, rakennukset ihmisille, rakennukset muille eliöille (esim. linnunpöntöt, hyönteishotellit, mehiläisten pesät, kosteikot), sekä tiet ja polut.
Symbioottiset suhteet
Metsäpuutarha suunnitellaan ensisijaisesti ihmistä varten, mikä heijastuu lajivalinnoissa, jotka painottuvat hedelmiä, pähkinöitä, sekä syötäviä lehtiä, juuria ja kukintoja tuottaviin kasveihin. Ihmiselle soveltuva ruoantuotanto ei kuitenkaan ole ainoa valikoinnin perusta. Kasveja valikoidaan myös toimimaan toinen toistensa tukena, rikastuttamaan maaperää, houkuttelemaan pölyttäjiä, karkottamaan tuholaisia ja kaikenkaikkiaan tuottamaan monipuolisia palveluja koko ekosysteemille.
Esimerkiksi hedelmiä tuottavat puut hyötyvät kohtalaisesta määrästä typpeä ja niiden kavereiksi voidaankin istuttaa kasveja jotka juuristonsa mikrobien avulla sitovat typpeä ilmakehästä maaperään, kuten Alnus glutinosa (tervaleppä), Hippophae spp. (tyrnit), Elaeagnus spp. (hopeapensaat), Medicago sativa (sinimailanen) ja Trifolium spp. (apilat).
Syväjuuriset perennat kuten Symphytum officinale (rohtoraunioyrtti) puolestaan siirtävät ravinteita syvemmältä maaperästä sen pintakerrokseen lakastuessaan.
Erilaiset nopeakasvuiset lajit myös nopeuttavat maaperän orgaanisen materiaalin kasvua, sekä lisäävät kaikille kasveille tarpeellista hiiltä maaperään.
Lukuisat pitkin kesää kukkivat ruohovartiset kasvit houkuttelevat hedelmäpuiden ja pensaiden tarvitsemia pölyttäjiä.
Nopeasti kasvavat puut ja pensaat voivat myös toimia tuulensuojina ja antaa muille kasveille tärkeää tukea metsäpuutarhan varhaisessa vaiheessa.
Lajin valinnan ja sijoittelun yhtenä pääajatuksena on turvata sen kautta mahdollisimman monta eri toimintoa.
Kasvien monet roolit
- ravinto
- hedelmät ja marjat
- pähkinät ja siemenet
- lehdet ja kukinnot
- juuret
- mahla
- lääke
- mauste
- kosmetiikka (saippuat, eteeriset öljyt)
- väriaineet
- kuidut
- rakennusaineet
- polttopuu
- koristeet
- biomassan tuottaminen (maaperän orgaanisen aineksen kasvattaminen)
- hiilen sitominen ilmakehästä kasveihin ja maaperään
- typen sidonta ilmakehästä maaperään
- pölyttäjien houkuttaminen
- suoja ja pesintäpaikat
- perhos- ja hyönteispopulaatioiden tukeminen ja elvyttäminen
- maaperän ekosysteemin tukeminen ja elvyttäminen
- tuulensuoja
- vesitalouden parannus
- kasvutuki toisille kasveille
- biodiversiteetin lisääminen
- esteettset nautinnot
Kasvien yhdistelyä voi ajatella kiltojen kautta. Kilta on pienempi rykelmä keskenäisessä vuorovaikutussuhteessa olevia kasveja. Kilta voisi koostua esimerkiksi tammesta, sitä pitkin kasvavasta humalasta, sitä reunustavista pähkinäpensaista, pähkinäpensaiden aurinkoiselle puolelle sijoittuvista matalammista marjapensaista, pölyttäjiä houkuttavista perennoista, maanpeitteenä kasavavasta apilasta, sekä koko kiltaa voisi pohjoisen ja idän puolella suojata tiheään istutetut siperianhernepensaat jotka samalla sitovat typpeä ilmakehästä maaperään.
Kiltaan voisi lisätä myös rakennettuja elementtejä, kuten pienen lammen ja puron, lahopuita (sienille ja hyönteisille), kiviä, tai kivikasoja (joilla on lämpöä tasaava vaikutus), pesälaatikkoja mehiläisille, tai hyönteistotellin.
Lisää esimerkkejä killoista seuraa tulevaisuudessa.
Puuhaa piisaa
Metsäpuutarha voi olla minkä kokoinen tahansa. Sen suunnittelun periaatteita voi hyödyntää pienellä takapihalla yhtälailla kuin useilla hehtaareilla. Ihmisen puuhan määrä toki kasvaa koon kasvaessa niin istuttamisen kuin ylläpidon osalta.
Ylläpidon aikaa vievin osa lienee kitkeminen, niittäminen ja muu raivaaminen. Pitkinä kuivina jaksoina täytyy nuoria taimia myös toisinaan kastella. Istutuksia täytyy myös suojata muilta nälkäisiltä nisäkkäiltä, joko yksittäin tai aitaamalla koko alueen. Puuhan määrä vähenee metsäpuutarhan varttuessa, mutta alkuvuosina täytyy varmistaa että taimet selviävät hengissä ja saavat hyvät edelltykset kasvulle, eivätkä esimerkiksi huku heinikon keskelle tai näänny kuivuuteen.
Venla Vasko avustamassa metsätammen istuttamisessa keskikesällä 2018. Pohjoismaiden iäkkäin metsätammi kasvaa Tanskassa ja on arviolta 1 800 vuoden ikäinen. Istutuskuopista ja -tekniikoista on paljon mielipiteitä, siinäkin aihetta kokonaan omaksi julkaisukseen. Jälkiviisaasti tämä puu olisi voinut tulla muutaman sentin korkeammallekin, koska katekerros sen ympärillä kasvaa paksuksi ajan myötä.
Aikaskaalat
Metsäpuutarhassa etusija on monivuotisilla kasveilla, mutta osa kasveista elää vain yhden kasvukauden ajan. Toiset kasvit kuitenkin elävät kymmeniä tai satoja vuosia. Joissain tapauksissa mahdollisesti yli tuhat vuotta, kuten tammet. Niinpä metsäpuutarhan elämän aikaskaala ylittääkin ihmisen keskimääräisen nykyisen eliniän. Kyse on enemmänkin prosessin käynnistämisestä kuin projektista jolla on alku ja loppu.
Metsäpuutarhan perustaminen voi alueen koosta, työvoiman määrästä, sekä suunnitelman yksityiskohtaisuudesta riippuen kestää vuodesta vuosikymmeniin.
Sitä voi hoitaa sukupolvesta toiseen, tai sen voi antaa villiintyä, jolloin tuotanto todennäköisesti alkaa jossain vaiheessa hiipumaan, puiden kasvaessa niin tiheään että ne varjostavat alimmat kerrokset. Ympäristön villit kasvit alkavat myös leviämään ja todennäköisesti ajan myötä voittavat kilpailussa ainakin osan istutuksista. Toki ilmastonmuutos voi luoda otollisemmat olosuhteet esimerkiksi tammille tai pähkinäpensaille - siinä piisaakin kiinnostavaa pohdiskelua.
Suositeltavaa lukemista
Metsäpuutarhoista on julkaistu runsaasti kirjallisuutta ja alla on muutama esimerkki. Ensinnä listassa oleva verkosta löytyvä artikkeli on inspiroiva pieni kertomus vierailusta Robert Hartin metsäpuutarhaan Englannissa.
"The Garden of Love"
Ken & Addy Fern, 1996
https://pfaf.org/user/cmspage.aspx?pageid=93
Edible Forest Gardens vol I & II
Dave Jacke & Eric Toensmeier, 2005
Creating a Forest Garden: Working with Nature to Grow Edible Crops
Martin Crawford, 2010
Woodland Gardening
Plants For A Future, 2013
Artikkeli on julkaistu: 25.8.2021
Muokattu viimeksi: 26.8.2021